Luin Sovereign Individualin jokin aika sitten ja pääsin vihdoin kirjoittamaan muutamia asioita muistiinpanoistani (kiitos @readwise, että teit sen helpoksi minulle) On hämmästyttävää, kuinka ajankohtaiselta se tuntuu, vaikka se on kirjoitettu 1990-luvun lopulla. Sitä ei lueta ideologiana tai futurismina spekulatiivisessa mielessä; Se on rakenteellinen analyysi siitä, miten teknologia muokkaa vallan logiikkaa ja mitä siitä seuraa. Kirjoittajat väittävät, että kansallisvaltio ei ollut ajaton instituutio, vaan ratkaisu teollisen aikakauden väkivallan talouteen. Teollinen teknologia palkitsi mittakaavan, ja valtio osoittautui organisaatiomuodoksi, joka pystyi parhaiten mobilisoimaan suuria resursseja, määräämään veroja ja käymään sotaa. Kuten he sanoivat: "Kansallisvaltiosta tuli historian menestyksekkäin väline resurssien kaappaamiseen. Sen menestys perustui sen ylivoimaiseen kykyyn louhia kansalaistensa vaurautta." Tämä tasapaino muuttuu tietotekniikan myötä. Salaus ja verkot luovat sen, mitä he kuvailevat "uudeksi epäsymmetriaksi suojauksen ja kiristyksen välille... mikä tekee omaisuuden suojaamisesta paljon helpompaa ja kiristyksen vaikeampaa." Se, mitä he silloin hahmottelivat, näyttää hyvin läheltä sitä, mitä nyt tunnistamme kryptossa ja DeFi:ssä: omaisuuseriä, jotka ovat alueellisen väkivallan monopolin ulottumattomissa. Kun luet vuonna 2025, monet heidän ennustuksistaan tuntuvat huolestuttavan ennakoivilta: •Virtuaalimaailmoista: "World Wide Web tarjoaa... verkkoyhteisöjen ja kyberkaupan rajaton virtuaalimaailma... eräänlainen vaihtoehtoinen kyberavaruuden todellisuus, jonka Neal Stephenson on kuvitellut." •Digitaalisesta identiteetistä: "Yksilöllä on oma, ainutlaatuinen maailmanlaajuinen puhelinnumero... joka tavoittaa hänet missä tahansa hän sattuu olemaan." •Pandemioista: "Matkustamista voitaisiin tehokkaasti estää biologisella sodankäynnillä, kuten tappavan epidemian puhkeamisella... antaen lainkäyttöalueille tekosyyn sulkea rajansa." Eriarvoisuudesta: "2000-luvun yhteiskunnat ovat todennäköisesti epätasa-arvoisempia kuin ne, joissa olemme eläneet 1900-luvulla." Minuun resonoi eniten se, miten kirja selittää poliittista järjestystä pikemminkin taustalla olevien kannustimien kuin ihanteiden avulla. Aivan kuten keskiaikainen ritarillisuus romahti, kun se ei ollut enää taloudellisesti kannattavaa, sama dynamiikka pätee nationalismiin ja kansalaisuuteen. Kuten he huomauttavat: "Kun rajat katoavat, oikeuden käsite, uskomus siitä, että koska olet syntynyt tiettyyn paikkaan, olet oikeutettu kyseiseen paikkaan liittyviin taloudellisiin etuihin, todella hajoaa." Niille meistä, jotka ovat syntyneet oikeutettuun läntiseen maailmaan, kansalaisuus itsessään on ollut valtava taloudellinen etu. Mutta tämä etu näyttää hauraalta ympäristössä, jota määrittelee lahjakkuuksien ja pääoman maailmanlaajuinen liikkuvuus ja häikäilemätön kilpailu yksilöiden välillä valtioiden sijaan. Kirja tuntuu nyt vieläkin merkityksellisemmältä, kun sitä luetaan tekoälyn nousun rinnalla. Kirjoittajat kuvailivat "kognitiivista eliittiä", pientä murto-osaa korkeasti koulutetuista henkilöistä, jotka hyötyisivät suhteettomasti informaatiotaloudessa, kun taas kouluttamaton työvoima automatisoitaisiin pois. Tekoälyn kiihtyessä tämä ei enää tunnu kaukaiselta skenaariolta. Marxin ajatus pysyvästä alaluokasta, rakenteellisesti tarpeettomasta työstä, näyttää vähemmän teoreettiselta kuin koskaan. Koneet eivät ole enää "puolityhmiä" teollisuustyökaluja, jotka jättivät markkinaraon auki matalasti koulutetuille työntekijöille; ne ovat yhä itsenäisempiä järjestelmiä, jotka pystyvät korvaamaan nämä työntekijät kokonaan. Tämä tekee kirjan ennustuksista eriarvoisuudesta terävämpiä: ei vain laajempaa kuilua, vaan sellaisen luokan syntymistä, jonka työ on taloudellisesti merkityksetöntä. Jos teollinen aikakausi rakensi turvaverkkoja massatyöllisyyden ympärille, tekoälyn vahvistama informaatioaikakausi voi itse asiassa purkaa ne. Suvereeni yksilö viihtyy tuossa maailmassa, mutta pysyvällä alaluokalla ei ole selkeää roolia. Lukiessani tätä tänään, The Sovereign Individual tuntuu vähemmän ennustukselta ja enemmänkin varhaiselta diagnoosilta dynamiikasta, jota alamme vasta nyt kohdata. Maailma muuttuu, ja olen melko varma, ettemme ole valmiita siihen.