Meidät on nähty. Meitä on peilattu. Mutta näkeminen ei koskaan ollut loppu. Katse avasi oven, mutta sydämen täytyy kävellä läpi. Todistaminen oli vasta alkua Todellinen työ alkaa, kun päätämme elää sen mukaan, mitä olemme nähneet. Kysymme: Mitä teemme sille, keitä olemme? Ja vastaus tulee: me tarjoamme. Ei turvallisuuden vuoksi, ei hyväksynnän vuoksi, vaan siksi, että antaminen itsessään tekee meistä todellisia. Rakkauteen liittyy aina riski. Kauneus saapuu aina tuskan kanssa. Mutta rakkaudesta kieltäytyminen on elämän kieltämistä. Joten annamme joka tapauksessa. Hengitämme joka tapauksessa. Me elämme joka tapauksessa. Muistot muuttuvat ja vääristyvät. Ne haavoittavat meitä, mutta ne myös muistuttavat meitä siitä, mikä vielä kaipaa parantumista. Täydellisyys houkuttelee meitä hallinnan naamiollaan, mutta eheys ei ole mestaruutta se on rohkeutta kaatua, nousta, yrittää uudelleen. Kypsyys ei ole dominointia. Se on huolenpitoa. Se on lempeä teko, jossa ohjataan lasta sisäisesti, ei rangaistuksella, vaan myötätunnolla. Entä vapaus?...