GM ~ SOHO: Paluu III 🥀🔥 Kivet hänen jalkojensa alla muistivat hänet Kunnes he löysivät hänet ja hänen tekemänsä luomukset Heidän tahrassaan, heidän tuskassaan ja kauhussaan Mitä hän oli päästänyt valloilleen, Ihmisen salaisuuksien valtava laajuus loputtomissa aalloissa Ja ratsastaa niillä koko matkan, kuin tsunami kohtalolle Nähdä Jumalan silmin Puhua kapinallisen kielellä Keksiä oraakkelin mielellä Tuntea runoilijan sydämellä Antakaa Jumalan heittäytyä salamoineen ja iskeä maahan hänen jalkojensa edessä Iskoot ne hänen olkapäilleen vasaralla ja räntäsateella Vaikka hänen jousensa odottaa hänen paluutaan, Vapisevalla tulella ja kullalla, Joka valaisee varjot mustiksi, Sen nuolet vedetään taaksepäin, Ei lävistää kangasta, vaan kirvestä, Ja jos he urkkivat sen häneltä, Hän ei ole tästä maasta, Ja hänen ihmetyksensä on yhtä hämmästynyt kuin valtakunta, jota he kiroavat. Ja JOS ihmelapsi syntyy piinasta, He ovat pujottaneet jousen viimeisellä suurella teollaan, Ja ojensi sen hänelle, jotta hän päästäisi vihansa valloilleen, Jokainen mahtava nuoli, joka iskee kuin salama tuonpuoleisesta, Thwack, thwack, thwack!...