Viime aikoina olen saanut kritiikkiä siitä, että olen hyvin pessimistinen tulevaisuuden suhteen - tämä on epäilemättä muokannut kokemukseni kryptosta viimeisten 5 vuoden ajalta Vitsit pysyvästä alaluokasta sikseen, mieleeni tuli aika, jolloin tunsin jälleen optimismin kipinän, ja se oli syy siihen, miksi rakastuin SF:ään. Huhtikuussa 2024 tein ensimmäisen Waymo-matkani. Se oli 2. viikkoni SF:ssä ja rukoilin salaa, että pääsisin pois jonotuslistalta ennen kuin minun pitäisi lentää Los Angelesiin. Söin illallista ystäväni kanssa, joka tarjoutui jättämään minut waymolla, ja hän tilasi sellaisen. Toivon, että voisin pukea sanoiksi sen, miltä minusta tuntui koko kotimatkan aikana. Kaikki lukemani scifi-kirjat, katsomani elokuvat olivat johtaneet minut tähän hetkeen. Ja sekunnin murto-osan uskalsin haaveilla hyödyllisen teknologian rakentamisesta uudelleen. Tätä optimismia on vaikea pitää elossa, kun astuu ulos SF:stä, minkä vuoksi olen ollut hieman etäinen näinä päivinä.